Aito vai ei?

Aidot jalokivet ovat aina olleet mittaamattoman arvokkaita ja vain harvojen ihmisten saatavilla. Ihmiset ovat kuitenkin kautta aikain halunneet kaunistautua käyttämällä erilaisia koruja ja erityisesti kaikki säihkyvät kivet ovat vetäneet puoleensa. Jo egyptiläiset valmistivat aitoja kiviä jäljitteleviä korukiviä eri materiaaleista, mutta vasta 1800-luvulle tultaessa pystyttiin ensimmäisen kerran valmistamaan synteettisiä jalokiviä, jotka muistuttivat aitoja esikuviaan niin loistoltaan kuin muiltakin ominaisuuksiltaan.

Synteettisiä jalokiviä on hankala erottaa aidoista, koska ne ovat täysin samaa materiaalia ja niillä on samat ominaisuudet kuin vastaavilla luonnonmuovaamilla ja aidoilla jalokivillä.

Korundit eli rubiini ja safiiri valmistettiin ensimmäisenä synteettisinä. Myöhemmin valmistusmenetelmien kehityttyä onnistuttiin tekemään myös smaragdeja ja kvartsia (ametisti). Ruotsalainen ASEA oli ensimmäinen yritys, jonka onnistui saada aikaan synteettinen timantti vuonna 1953. Ensimmäisinä vuosikymmeninä synteettistä timanttia valmistettiin lähinnä teollisuuden tarpeisiin, jalokivikäyttöön soveltuvat timantit (yleensä keltaisia) ovat olleet markkinoilla yhä enenevässä määrin 2000-luvulla.

1950-60-luvuilla meillä Suomessa olivat muodissa korut, joissa käytettiin isoja värillisiä - vaaleansinisiä, vihreitä, punaisia, sinisiä - kiviä. Nämä kivet ovat lähes poikkeuksetta synteettisiä spinellejä, joilla on imitoitu mm. akvamariineja, korundeja ja smaragdeja.

Jalokivet, joilla ei ole aitoa luonnonmukaista vastinetta, ovat keinotekoisia. Yleensä nämä ovat tulleet markkinoille jäljittelemään timanttia, joten ne ovat useimmiten täysin värittömiä. Vuonna 1976 valmistettiin Neuvostoliitossa keinotekoista kuutiollista zirkoniaa (cz), josta on nykyään tullut yleisin timantin jäljitelmä sen muistuttaessa ulkonäöltään hyvin paljon aitoa jalokiveä. Synteettistä timanttia käytetään myös kuutiollisen zirkonian pinnoittamiseen, jolloin kiven kulutuskestävyys paranee ja se muistutaa yhä enemmän aitoa timanttia. Synteettinen moissaniitti on toinen keinotekoinen timanttia jäljittelevä kivi, josta on tullut jo melko suosittu korukivi.

Lyijylasilla (strassi), muoveilla ja erilaisilla komposiitti- eli yhdistelmäkivillä ollaan pyritty jäljittelemään niin timanttia kuin muitakin hintavampia jalokiviä. Värilliset foliot hiotun kiven alaosaan kiinnitettyinä ovat antaneet kivelle täysin uuden värisävyn tai vahvistaneet alkuperäistä väriä. Valitettavasti moni kakku on vain päältä kaunis korujen ja jalokivien maailmassa!

Sappheiros

Kreikankielinen sana sappheiros tarkoittaa sinistä eli sinisenhän me olemme tottuneet safiirin olevan väriltään. Tunnetuin safiirien käyttäjä lienee prinsessa Diana, jonka sinisafiirikihlasormuksesta tuli suursuosikki 1980-luvulla. Diana -sormuksen safiiria ympäröi timanttiseppele; tällaista istutusta kutsutaan carmosé -istutukseksi.

Todellisuudessa kaikki korundeiksi luettavat jalokivet, jotka eivät ole punaisia eli rubiineja, ovat safiireja. Safiireja löytyy täysin värittömistä kivistä aina todella tummansinisiin, melkein jo mustanpuhuviin. Myös erilaisia väriyhdistelmiä on olemassa: kaksivärisiä (sini-vihreä, sini-keltainen), ns. padparadscha (pinkin-/oranssinvärinen) sekä väriävaihtavia safiireja.

Halutuin ja arvokkain safiirin väri on ruiskukansininen. Heikkolaatuisia kiviä pyritään yleisesti parantelemaan erilaisilla käsittelyillä, joten jopa noin 90 % kaikista safiireista lämpökäsitellään nykyään, jotta jalokiven väri paranisi.

Timantin jälkeen korundit eli rubiinit ja safiirit ovat kovimpia ja kestävimpiä jalokiviä. Kovuutensa vuoksi ne soveltuvat kaikenlaisten korujen valmistukseen ja mm. sormukseen safiiri sopii mainiosti.

Synteettistä korundia on valmistettu jo 1800-luvulta lähtien, joten kaikki markkinoilla liikkuvat safiirit eivät valitettavasti ole luonnonmuovaamia, vaan ihminen on valmistanut ne teollisesti. On hyvä muistaa, että synteettiset kivet eivät kuitenkaan ole täysin arvottomia, koska niillä on aivan samat fysikaaliset, kemialliset sekä optiset ominaisuudet kuin aidoillakin jalokivillä. Synteettinen ei tarkoita jäljitelmää, sillä jäljitelmillä matkitaan ainoastaan aidon jalokiven ulkonäköä, ei sen muita ominaisuuksia. Jäljitelmät valmistetaan useimmiten lasista, muovista tai jäljiteltävää jalokiveä edullisemmasta kivimateriaalista.

Jalokivien käyttö ja säilytys

Jalokivikorut ovat herkkiä naarmuuntumaan, värjääntymään tai jopa rikkoutumaan, mikäli et huomioi muutamia tärkeitä asioita niiden käytössä ja säilytyksessä. Ensinnäkin olisi aina hyvä muistaa, ettei mitään koruja kannata käyttää, kun käyt uimassa, suihkussa, kylvyssä tai saunassa, meikkaat, työskentelet puutarhassa, käyt kuntosalilla, laitat ruokaa ja peset astioita tai pyykkiä. Miksi ei?

Erilaiset saippuat ja pesuaineet, kosmetiikkatuotteet (voiteet, puuterit, hiuslakat, parfyymit), rasva, hapot, hiki ja jopa lämpötilan vaihtelut voivat vaurioittaa jalokiveä ja/tai muodostaa himmeän kalvon sen päälle. Korujen jalokiviin ei siis kannata koskea, sillä sormissa oleva rasva sekä mahdollinen lika siirtyvät suoraan kiveen ja tekee siitä kovin elottoman näköisen. Etenkin timantti menettää loistonsa nopeasti, jos se on esimerkiksi käsirasvan peitossa. Timantti ei ole myöskään niin kestävä kuin yleisesti luullaan, vaan se lohkeaa helposti saadessaan sopivan tärskyn esimerkiksi kuntosalilla tai puutarhatöissä. Lisäksi sekä kulta että hopea hapettuvat kovin herkästi ja muuttuvat tummiksi.

Kuinka sitten säilyttää koruja? Upeita koruja pursuileva rasia näyttää kovin houkuttelevalta. Moni meistä omistaakin korurasian, jossa kaikki omat korut helmiä myöden ovat olleet jo vuosia onnellisessa sekamelskassa sikinsokin toisiinsa sotkeutuneina. Oikeaoppisesti korut tulisi kuitenkin säilyttää kukin erillään toisistaan, jotta niiden naarmuuntuminen, toisiinsa sotkeutuminen tai rikkoutuminen vältettäisi. Useimmat jalokivet ovat herkkiä naarmuuntumaan jo pelkästään pölyn vaikutuksesta (mm. kvartsit), mutta metalliosiin hankautuminen lienee yleisin tapa naarmuttaa koruja täpötäydessä korurasiassa. Helmiä ei saisi missään tapauksessa tunkea muiden korujen kanssa yhteen, vaan niillä tulisi olla oma pussukkansa, jos aikoo säilyttää niiden luontaisen hohdon.

Monet jalokivet ovat herkkiä kuumuudelle ja auringonvalolle; säilytyspaikan tulisikin olla viileä ja pimeä, jotta vältettäisi jalokiven värin haalistuminen tai muuttuminen aivan toiseksi. Liika kuivuus on pahasta esimerkiksi opaalille ja smaragdille, jotka vaativat tavanomaista hieman kosteampaa säilytyspaikkaa. Saunaan tai kuumalle uimarannalle ei siis kannata mennä kaikkiin koruihin pukeutuneena, vaan on paljon parempi riisua ne kaikki suosiolla pois. Muista kuitenkin, ettet koskaan riisu mitään korujasi missään julkisessa paikassa, vaan ainoastaan kotonasi, sillä usein nimenomaan sormukset unohtuvat vahingossa wc:n pesualtaan reunalle etkä taatusti saa niitä enää takaisin!

Jalokivet, joiden suosio on kasvamassa

Yhä useampi jalokivikoruista kiinnostunut on huomannut, että maailmassa on muitakin kaunita jalokiviä kuin perinteiset timantti, rubiini, safiiri ja smaragdi.

Topaasi on arvostettu jalokivi, joka esiintyy värittömänä, keltaisena, vihreänä ja vaaleanpunaisena, mutta ehkä sinisen eri sävyt ovat ne, jotka liitetään yleisimmin juuri topaasiin. Harvinaisempia ja arvokkaimpia ovat erityisesti oranssinpunertavat kivet, joita kutsutaan myös Imperial -topaaseiksi. Kuriositeettina voidaan mainita, että Suomestakin voi löytää topaasikiteitä mm. Orivedeltä, Eräjärveltä ja Eurajoelta.

Turmaliineissa on tarjolla jalokivimaailman laajin väriskaala läpinäkyvästä värittömästä täysin läpinäkymättömään mustaan. Lisäksi turmaliinit voivat olla kaksi- tai monivärisiä niin pituus-, leveys- kuin paksuussuunnassakin. Sähkönsininen Paraiba -kaikkein turmaliini on arvokkain.

Spinellillä on upea loise ja se on kestävä jalokivi. Spinellejä löytyy monissa eri väreissä, mutta arvostetuin on pinkki, jossa on hieman oranssia sävyä. Koska spinellit ovat harvinaisia jalokiviä, eivät ne ole kovin tunnettuja. Monet kuuluisat rubiineiksi luullut historialliset jalokivet esimerkiksi hallitsijoiden kruunuissa ovat osoittautuneet spinelleiksi.

Peridootille tyypillinen väri vaihtelee vaalean vihreästä tummempaan oliivinvihreään eli se on harvoja jalokiviä, joilla on vain yksi pääväri eli vihreä. Jalokivenä peridootti oli kauan huonosti arvostettu, mutta sen suosio on kasvanut viime aikoina. Ruohonvihreä sävy on halutuin.

Tansaniasta louhittu tansaniitti on tummimmillaan lähes sinisafiirin värinen, mutta erityistä tansaniitille on sen pleokroismi eli kivi muuttaa väriään sinisestä punaviolettiin, ruskeaan tai vihreään riippuen, mistä suunnasta sitä katsoo.

 

Jalokivistä tärkeimmät

Maailman jalokivikaupasta peräti 95 % koostuu timanttikaupasta eli se on ehdottomasti tärkein jalokivistä.  Harva tulee kuitenkaan ajatelleeksi, että vaikka timantti on arvokas ja kaikkein halutuin jalokivistä, niin tänä päivänä hyvälaatuinen käsittelemätön smaragdi on useimmiten karaattihinnaltaan se kallein kivi.

Timantin suosio perustuu sen kovuuteen ja tietysti säkenöivään kauneuteen, jonka hieno hionta tuo upeasti esille. Jalokivestä on saatavilla monia eri värejä, kuten esimerkiksi perinteinen väritön, keltainen, vihreä, ruskea ja pinkki -  jopa aivan mustia timantteja on olemassa. Kovuudestaan huolimatta timantit ovat hauraita, ne eivät kestä kovia iskuja.

Timantin jälkeen jalokivikaupan seuraavaksi suosituimmat kivet ovat korundeja. Punaista korundia kutsutaan rubiiniksi: arvokkain rubiini on värisävyltään kyyhkysen veren punainen. Muun väriset kuin punaiset korundit ovat vastaavasti safiireja. Safiireja on hyvin monenvärisiä aina värittömistä ja oransseista kallisarvoisimpaan eli ruiskukansiniseen saakka.

Berylleihin kuuluvista jalokivistä vihreät smaragdit ja merensiniset akvamarinit ovat suosituimpia. Smaragdit ovat kovuudestaan huolimatta hyvin hauraita jalokiviä niiden sisältämien runsaiden sulkeumien vuoksi. Ruohonvihreä on halutuin ja kallein smaragdin värisävyistä. Akvamariinit ovat yleensä puhtaita sulkeumista, mutta on hyvä muistaa, että akvamariinia on hyvin usein matkittu koruissa käyttämällä mm. synteettistä spinelliä sen jäljennöksenä.